Tämän blogi on julkaistu 2.1.2018 http://www.cocreativeprocess.org/fi/category/blogi/ -sivustolla.
Blogin on kirjoittanut Elina Henttonen (Valtaamo Oy). Hän on työelämän tutkija ja -kehittäjä, joka osallistui Tulevaisuuden taidot yhdessäluomisen otteella -hankkeeseen asiantuntijaroolissa
SISÄISTEN TILOJEN HAVAINNOINTI
Yhdessäluovalla palvelumuotoilulla on eräs erityinen piirre, johon pääsemme tutustumaan Tulevaisuuden Taitoja Yhdessäluomisen Otteella -hankkeessa. Sen lisäksi, että muotoilemme tietoista toimijuutta mahdollistavaa palvelukonseptia, keskitymme myös omaan kasvuumme. Taustalla on ajatus siitä, että meidän on itse jatkuvasti uudistuttava voidaksemme luoda jotakin tulevaisuuden tarpeisiin vastaavaa.
Siksi ensimmäinen askeleemme kohti tulevaisuuden tietoista toimijuutta oli pyrkiä tulemaan tietoiseksi, kuinka omat sisäiset tilamme eli moodit vaikuttavat meihin, ihmisiin ympärillämme ja työhömme. Teila Tanner ja Terhi Takanen valmistelivat harjoituksen, jossa tehtävänä oli tunnistaa erilaisia moodeja itsessämme ja havainnoida, miten ja milloin toimimme niiden mukaisesti. Näin pääsimme arjen tasolla tutkimaan, miten tietoinen toimijuus meissä syntyy ja miten harjoitamme sitä erilaisissa kohtaamisissa ja tilanteissa. Samalla kokeilemme ja kehitämme tämänkaltaisille harjoitteille rakentuvaa, palvelutuotteen osaksi tulevaa Tulevaisuuden Taitoja –työkirjaa.
REAKTIIVISUUS
Reaktiivisuus on vaistomaista toimijuutta, jossa olosuhteet ja niihin liittyvät voimat ohjaavat meitä. Reaktiivisessa moodissa ihminen ärsyyntyy, turhautuu, hermostuu, tympääntyy, stressaantuu, raivostuu, torjuu, välttelee tai vetäytyy. Hän kokee joko taistelevansa olosuhteita vastaan tai joutuvansa niiden uhriksi. Jatkuvassa reaktiivisessa moodissa työstä tai elämästä tulee yhtä tulipalojen sammuttelua. Harjoituksen myötä huomasin itsekin toimivani arjessa jatkuvasti reaktiivisesti: sadatellessani liian aikaisin soivaa herätyskelloa, ärähtäessäni ruokapöydässä pelleileville lapsille ja turhautuessani jatkuviin työni keskeytyksiin. Ryhmämme jäsenet kokivat reaktiivisuuden vahvistuvan erityisesti tilanteissa, joissa koettiin epävarmuutta ja tarvetta puolustaa omaa kantaa ja vakuuttaa muut siitä. Paikoin reaktiivisuus on toki tarpeellista ja suojaa meitä. Tiedostamalla reaktiot ja niiden syntymekanismit voidaan kuitenkin toimia toisin tilanteissa, jossa reaktiivisuus kuormittaa meitä tai ympäristöämme.
PROAKTIIVISUUS
Proaktiivisuus on toimijuutta, jossa yksilö pyrkii hallitsemaan häneen vaikuttavia voimia ja olosuhteita. Proaktiivisuuteen liittyy tarve ennakoida, hallita ja kontrolloida, viedä asioita eteenpäin ja saada aikaan. Mitä kiireisempi päivä, sitä proaktiivisemmaksi muutun. Keskityn, tunnen itseni tehokkaaksi ja saan aikaan. Lasten kuskaukset, itsenäisyyspäivän illallisvalmistelut ja treenit juoksuportaissa vedän läpi tehokkaasti ja ajallaan, proaktiivisesti suorittaen. Kurjatkin hommat hoituvat, kun ne nyt vaan on pakko tehdä. Mutta olenko läsnä siinä mitä teen? Kysynkö miksi?
KOAKTIIVISUUS
Koaktiivisuus on tietoista toimijuutta, jossa yksilöllä on hyvä suhde itseen ja muihin. Sitä luonnehtii merkityksellisyyden tunne, yhdessäluova vuorovaikutus, kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus, yhteyden tunne itseen ja ympäristöön ja erilaisten vastakkainasettelujen ylittäminen. Koaktiivisessa moodissa asiat virtaavat ja hallinnan ja hallitsemattomuuden tunteet ovat tasapainossa keskenään. Koaktiivisen moodin tavoittaminen arjen paineissa ei aina ole helppoa, mutta omia sisäisiä tiloja tunnistamalla sitä kohti on helpompi pyrkiä. Koaktiivisuutta voi kokea yksinkin, esimerkiksi harjoitettaessa meditaatiota. Tila voidaan saavuttaa myös kahdenvälisissä kohtaamisissa tai ryhmien vuorovaikutuksessa, mutta se vaatii tietoista läsnäoloa ja dialogisuutta. Omat kokemukseni koaktiivisista ryhmätilanteista ovat syntyneet koulutusryhmässä, jossa olen koko syksyn tietoisesti harjoitellut kuuntelun ja kohtaamisen kaltaisia dialogitaitoja.
TIETOINEN TOIMIJA MEISSÄ
Mikään sisäinen tila ei ole toista arvokkaampi, vaan niitä kaikkia tarvitaan. Aika ajoin on silti hyödyllistä pysähtyä pohtimaan, mistä käsin reaktiivisuuden, proaktiivisuuden ja koaktiivisuuden jatkumoa toimii. Havainnoimalla erilaisia arkisia tilanteita näiden kolmen sisäisen tilan näkökulmasta on mahdollista löytää kunkin omia, toistuvia ajattelu- ja toimintamalleja. Omalla kohdallani tietoisuus esimerkiksi reaktiivisesti toiminnasta syntyi ensin jälkikäteen: no tulipas hermostuttua turhasta. Seuraavaksi aloin tunnistaa reaktiivisen reaktion sen aikana: jaahas, tässä minä nyt korotan ääntäni lapsille. Melko nopeasti opin myös ennakoimaan ja siten vapautumaan joistakin reaktioista.
Vapautuminen onkin yksi tietoisen toimijuuden harjoittamisen ydintaidoista. Työryhmässä pyrimme erittelemään tunnistamamme reaktiiviset, proaktiiviset ja koaktiiviset tilanteet niiden herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin, tunteisiin liittyviin tarpeisiin ja kehotuntemuksiin. Koimme tarvetta tulla arvostetuksi, saada apua, levätä ja tehdä levollisesti. Samaan aikaan halusimme vapautua suorittamisen, hallinnan ja syyllisyyden tunteista. Minulle tärkeä oivallus oli, että vapautuminen ei välttämättä tarkoita jostakin asiasta luopumista, vaan uuden suhteen luomista siihen.
VAPAUDESTA, EI VELVOLLISUUDESTA KÄSIN
Tietoisessa toimijuudessa on myös kääntöpuolensa. Kun arki on täynnä erilaisia vaateita, niin vieläkö tässä pitäisi ruveta itseään tarkkailemaan? Ryhmässä moni koki haasteekseen ylivastuullisuuden ja pahimmassa tapauksessa velvollisuudesta käsin tehty itsensä tarkkailu vain pahentaa tätä kuormaa. Tällöin on hyväksyttävä, että tiedostaminen on ja saa olla rajallista ja episodimaista. On hyväksyttävä, että sisäisen tilat ja reaktiot liittyvät vahvasti siihen ajan hetkeen, jossa kukin elämäänsä elää. Ja ymmärrettävä, että tietoisen toimijuuden harjoittelu ja harjoittaminen vapaudesta käsin vaatii armollisuutta, hyväksyntää ja keskeneräisyyden sietämistä – itsessä ja muissa.
Mikä auttaisi sinua tunnistamaan ja tiedostamaan omia sisäisiä tilojasi ja reaktioitasi erilaisissa arjen tilanteissa?