Sain mahdollisuuden keskustella ja coachata juuri ennen koulun alkua ystäväni Sannan kanssa kuluneesta kesästä kolmen kiintopisteen avulla: kevätlukukausi loppuu, kesälomalla ja paluu kouluarkeen.

Mitä tapahtui tässä välissä?

Toukokuussa pää oli täynnä asioita, listoja ja ajatuksia, nämä kaikki pitäisi tehdä valmiiksi. Tunsin itseni kiireiseksi ja uupuneeksi. Ei ollut aikaa harrastuksille, tanssille, ystäville. Pitää tehdä vielä erityisopettajan arvioinnit ja tarkastelut, pedagogiset asiakirjat Vilmaan ja kirjata syksyn uudet tavoitteet muistiin.

Elokuun alussa akut on ladattu. Pää on ihan tyhjä ja positiivisessa mielessä. On levollinen ja onnellinen olo. Tunnen itseni rentoutuneeksi ja seesteiseksi. Oivalsin juuri, että tsemppienergia on poissa, unohdan sanoja, ei tarvitse skarpata, nauru on ihan parasta. Ja nauramme yhdessä. Ilon energia tarttuu jo tekemiseen.

Arjen hyvä rytmi alkamassa. Aloitan uudella energialla ja uudella motivaatiolla. Ihana nähdä oppilaita, mihin jäimmekään? Mietin jo mitä jokainen uusi päivä tuo tullessaan? Saan rytmittää viikon ja arjen rutiinit ja hyvässä mielessä jälleen. On myös mukava palata työyhteisöön ja lähteä yhteiseen uuteen kouluvuoteen.

Mistä sinun työyhteisösi koostuu? Tämä on hyvä kysymys kaikille!

Sanna näkee ympärillään oppilaat, luokkahuoneen, työparin ja työkaverit, vanhemmat ja koko yhteisön laajassa mielessä. Me yhdessä tuomme luottamuksen lapsille. Hyvä työyhteisö auttaa pyytämättä. Oppii ja saa kiinnittyä työyhteisöön paremmin.

”Hyvä työyhteisö auttaa pyytämättä.”

Sannan arkeen palaamisen oivalluksia jaettavaksi?

  1. Toimin omana itsenäni ja omana persoonanani.
  2. Näen ja pidän hyvät puolet mielessä. Ajattelen positiivisesti, positiivisuus on mukana kaikessa.
  3. Huomioin aina myös muut. Sanon esimerkiksi huomenta ihan kaikille, myös keittäjälle.
  4. Autan pyytämättä, se tuo hyvän mielen itselle. Naurua.

Kiitos Sanna.